Kirjoitan pahassa kev\u00e4tflunssassa, kun n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 etten itse pysty puhumaan. Kiit\u00e4n kannatusj\u00e4seni\u00e4 ja valtuuskuntaa l\u00e4mpim\u00e4sti siit\u00e4, ett\u00e4 autatte Helsingin Barokkiorkesteria sen kulttuurity\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n luonteesta ja sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 haluan jakaa joitakin ajatuksia.<\/p>\n
Viimeisten parin vuoden aikana minulle on usein pyritty sovittamaan kulttuuripolitiikan toisinajattelijan manttelia. Totta onkin, ett\u00e4 Helsingin Barokkiorkesteri on aktiivisesti pit\u00e4nyt esill\u00e4 orkesteri- ja teatterilain akuuttia uudistustarvetta \u2013 niin paljon enemm\u00e4n voisi saada aikaan k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevilla julkisilla resursseilla. Uudistusten pullonkaulaksi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muodostuneen perinteisten etuj\u00e4rjest\u00f6jen kohtuuttoman suuri sananvalta (vapaalla kent\u00e4ll\u00e4 ja uusilla taiteenaloilla kun t\u00e4llaisia j\u00e4rjest\u00f6j\u00e4 ei ole). Kulttuuripoliittiset motiivimme ovat \u00e4\u00e4ret\u00f6n rakkaus musiikkiin ja 20 vuoden kokemus toiminnasta valtionosuuksien ulkopuolella.<\/p>\n
Kuitenkin minun ja Helsingin Barokkiorkesterin varsinainen ty\u00f6 on yksinomaan taiteellista. Orkesterin mission mukaan sen \u201dydinteht\u00e4v\u00e4 on laadukkaiden konserttien tuottaminen\u201d. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n on kaukana itsest\u00e4\u00e4nselvyydest\u00e4 aikana, jolloin kulttuurin itseisarvoa ja ulkoisvaikutuksia joudutaan jatkuvasti arvioimaan. Linjamme on yhdell\u00e4 tapaa konservatiivinen \u2013 olen viulisti Patricia Kopatchinskajan kanssa ylpe\u00e4sti eri mielt\u00e4 siit\u00e4, ettei vanha musiikki tai kauneus olisi relevanttia meid\u00e4n maailmassamme. Mit\u00e4 tulee taiteelliseen laatuun, missiomme on radikaalimpi ja liittyy jopa laadun uudelleenm\u00e4\u00e4rittelyyn.<\/p>\n
Voi olla, ett\u00e4 taiteelliseen umpikujaan ajautunut uusi musiikki saa tulevaisuudessa viel\u00e4 todellista jalansijaa kulttuurissamme. T\u00e4llainen muutos voi kuitenkin tapahtua vain el\u00e4v\u00e4st\u00e4 perinteest\u00e4 k\u00e4sin ja vuorovaikutuksessa yleis\u00f6n ja muusikoiden kesken, jos on tapahtuakseen. Siksi vanha musiikki on musiikkiel\u00e4m\u00e4mme keski\u00f6ss\u00e4 ja ajankohtaisempaa nyt kuin koskaan aikaisemmin. Meid\u00e4n on asetettava toivomme siihen ja vaalittava sit\u00e4 kompromissittomasti.<\/p>\n
Nikolaus Harnoncourtilta, vertauskuvien\u00a0mestarilta,\u00a0muistetaan ehk\u00e4 erityisesti t\u00e4m\u00e4 lause: \u201dTaide ei ole mik\u00e4\u00e4n viihdytt\u00e4v\u00e4 lisuke \u2013 se on meit\u00e4 jumalalliseen yhdist\u00e4v\u00e4 napanuora, jonka ansiosta olemme ihmisi\u00e4; mutta vain niin kauan kuin se on keskeisell\u00e4 sijalla el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.\u201d<\/p>\n
On paljon taidetta, joka on sit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 vain nimellisesti. Viittaus jumalalliseen ei ole yliampuva: uskonnon yksi keskeinen tarkoitus on ollut edist\u00e4\u00e4 ihmisten ep\u00e4itsekkyytt\u00e4 ja avartaa heid\u00e4n n\u00e4k\u00f6alojaan. Mielikuvituksella ja taiteella on sama teht\u00e4v\u00e4: asettua toisten asemaan ja sit\u00e4 kautta muuttaa meit\u00e4, tehd\u00e4 meist\u00e4 parempia ihmisi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 ja ymm\u00e4rrett\u00e4vyytt\u00e4, perinteen muovaamaan kontekstiin pohjaavaa suhdeverkostoa tai k\u00e4sitteist\u00f6\u00e4, jollainen arkisen kommunikaation tasolla on puhuttu kieli.<\/p>\n
Kun sanoo jotain eri lailla, tulee sanoneeksi jotain muuta. Vaikka nuotit olisivat samat, ei ole yhdentekev\u00e4\u00e4 kuka ne soittaa ja miten. Kokemuksesta voin sanoa kuinka kaukana t\u00e4llainen n\u00e4k\u00f6kulma on konservatoriolaitoksen tasap\u00e4ist\u00e4m\u00e4st\u00e4 klassisen musiikin kulttuurista. Ongelma on kansainv\u00e4linen, ja kansainv\u00e4linen on my\u00f6s se kentt\u00e4 jolla Helsingin Barokkiorkesteri ty\u00f6skentelee.<\/p>\n
Nimenomaan k\u00e4sitteellinen, toista sataa vuotta vanha musiikki ei ole viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 dekoraatiota. Se on niin m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti kuin laadullisestikin ehtym\u00e4t\u00f6n aarreaitta, joka kertoo jotain oleellista ihmisyydest\u00e4mme ja tarjoaa ev\u00e4it\u00e4 sen kehitt\u00e4miseen \u2013 mutta vain niin kauan kuin sille tarjotaan asianmukaiset olosuhteet, ja tehd\u00e4\u00e4n intohimoisen p\u00e4tev\u00e4\u00e4, innoittunutta ja omistautunutta ty\u00f6t\u00e4 sen eteen.<\/p>\n
Mit\u00e4 vanha musiikki sitten sanoo, ja miksei sit\u00e4 voi sanoa mill\u00e4 tahansa muulla tavoin?<\/p>\n
Mozartin Figaron h\u00e4\u00e4t<\/em> on yksi usein karkeasti v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretty mestariteos. Kun musiikin pintatason rakenteet ja tekniikat ovat my\u00f6h\u00e4isemm\u00e4n ohjelmiston n\u00e4k\u00f6kulmasta suoraviivaisia, johtaa t\u00e4m\u00e4 paradoksaalisesti siihen ettei detaljitasoon tulla kiinnitt\u00e4neeksi riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 huomiota, jolloin musiikin mieli ja merkitys devalvoituvat. T\u00e4ss\u00e4 jos miss\u00e4 Mozart levitt\u00e4\u00e4 suuren peilin kuulijan eteen, peilin josta kuka tahansa voi n\u00e4hd\u00e4 itsens\u00e4 eri el\u00e4m\u00e4ntilanteissaan. Kun kreivi lopulta pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi ylimaallisen kauniiden harmonioiden s\u00e4estyksell\u00e4, kuka voisi olla ajattelematta omia sanomatta j\u00e4\u00e4neit\u00e4 anteeksipyynt\u00f6j\u00e4\u00e4n \u2013 mutta vain, jos harmoniat on todella ylimaallisen kauniisti soitettu ja oikein intonoitu, mik\u00e4 on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdollista vain niill\u00e4 soittimilla joille Mozart s\u00e4velsi (liian varhaisilla puupuhaltimilla vaikutelma olisi pirullinen, liian my\u00f6h\u00e4isill\u00e4 taas arkip\u00e4iv\u00e4inen).<\/p>\n Bach ja muut barokkis\u00e4velt\u00e4j\u00e4t k\u00e4yttiv\u00e4t jatkuvasti aikansa soitinten ominaispiirteit\u00e4 ei vain kauneuden vaan kaikkien el\u00e4m\u00e4n ja mielikuvituksen ilmi\u00f6iden kuvaamiseen. Intonaatio on t\u00e4ss\u00e4kin yksi keskeinen tekij\u00e4: kaikille tonaalisen musiikin s\u00e4velt\u00e4jille dis-g oli aivan erilainen intervalli kuin es-g. Edellinen on karkea dissonanssi, j\u00e4lkimm\u00e4inen levollinen harmonia. Kun molemmat nykyisin soitetaan enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n samalla tavoin \u2013 ei erityisen kauniisti jos ei rumastikaan \u2013 on kyse samasta kuin ett\u00e4 alkukielinen runo survaistaan google-k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4st\u00e4 ja luetaan sen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n sopimattomilla tai sattumanvaraisilla \u00e4\u00e4nenpainoilla. \u00c4\u00e4nenv\u00e4rin, artikulaation, balanssin ym. suhteen on tilanne sama, kukin omalla tavallaan.<\/p>\n Soittimet eiv\u00e4t kuitenkaan soita, ja my\u00f6s suurin osa periodisoittimilla musisoivista yhtyeist\u00e4 tyytyy liian v\u00e4h\u00e4\u00e4n \u2013 keskeinen ongelma on, ett\u00e4 ajatellaan tai alitajuisesti koetaan musiikin muodostuvan nuoteista eli organisoiduista \u00e4\u00e4nist\u00e4, ja niin soitinten kuin soittajienkin olevan pohjimmiltaan teknisi\u00e4 v\u00e4likappaleita. T\u00e4m\u00e4 1920-luvun uusasiallisuuden my\u00f6t\u00e4 noussut ajatus vastaa samaa kuin ett\u00e4 runoa arvioidaan sen \u00e4\u00e4nneasun perusteella, kirjoittajan ajatusta tai edes sanojen merkityst\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Sanat, joita klassisessa musiikissa vastaavat \u00e4\u00e4net, niist\u00e4 muodostuvat eleet ja eleist\u00e4 muodostuvat fraasit, ovat tietenkin vasta l\u00e4ht\u00f6kohta taideteoksen ymm\u00e4rt\u00e4miselle ja asianmukaiselle esitt\u00e4miselle \u2013 l\u00e4ht\u00f6kohta, jonka my\u00f6t\u00e4 usva tulkinnallisten mahdollisuuksien taivaanrannassa vasta alkaa h\u00e4lvet\u00e4 ja joka voimaannuttaa esitt\u00e4j\u00e4n mielikuvituksen, avaa muusan suun ja nostattaa muusikon Pegasoksen siiville. Inspiraatio pystyy hetkisen nostattamaan ilman viisauttakin, mutta vajain ev\u00e4in runoratsun selk\u00e4\u00e4n kiivennyt putoaa Bellerofonin tavoin ennen pitk\u00e4\u00e4.<\/p>\n Ohjelmiston ja historian tuntemus on viime vuosikymmenin\u00e4 parantunut, mik\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 uusia kysymyksi\u00e4. Miten kohotahdin merkitys muuttui 1750\u20131850 v\u00e4lill\u00e4? Ent\u00e4 vibraton? Mit\u00e4 artikulaatiokaari tarkoitti Bachille, Mozartille tai Beethovenille? Miten jousenk\u00e4ytt\u00f6 on muuttunut 1700- ja 1800-lukujen musiikin edellytt\u00e4m\u00e4st\u00e4? Ent\u00e4 laulajien \u00e4\u00e4nenmuodostus? Ymm\u00e4rr\u00e4mmek\u00f6 sen murroksen, joka ravisteli koko l\u00e4nsimaista kulttuuria 100 vuotta sitten? Mik\u00e4 merkitys ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa edelt\u00e4vill\u00e4 \u00e4\u00e4nitteill\u00e4 on kulttuurihistorian ymm\u00e4rryksellemme? Miksei juuri kukaan yrit\u00e4 fraseerata Verdi\u00e4, Brahmsia tai Tshaikovskia kuten tied\u00e4mme sit\u00e4 alun perin fraseeratun? Suosikkivieraamme Reinhard Goebel ruoski Helsingin Sanomien haastattelussa vanhan musiikin ammattilaisten \u201dj\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u201d \u2013 eik\u00e4 tilanne ole parempi edes t\u00e4ll\u00e4 perustasolla, kaikkein useimmin esitetyn klassis-romanttisen ohjelmiston parissa. Vallankumous jatkukoon!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirjoitan pahassa kev\u00e4tflunssassa, kun n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 etten itse pysty puhumaan. Kiit\u00e4n kannatusj\u00e4seni\u00e4 ja valtuuskuntaa l\u00e4mpim\u00e4sti siit\u00e4, ett\u00e4 autatte Helsingin Barokkiorkesteria sen kulttuurity\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n luonteesta ja sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 haluan jakaa joitakin ajatuksia. Viimeisten parin vuoden aikana minulle on usein pyritty sovittamaan kulttuuripolitiikan toisinajattelijan manttelia. Totta onkin, ett\u00e4 Helsingin Barokkiorkesteri on aktiivisesti pit\u00e4nyt esill\u00e4 orkesteri- ja teatterilain […]<\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":4299,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4789","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kuulumiset"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4789","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/6"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4789"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4789\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5173,"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4789\/revisions\/5173"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4299"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4789"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4789"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hebo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4789"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}