Arvosteluja 2004
Arvosteluja 2005
Arvosteluja 2006
Arvosteluja 2007
Arvosteluja 2008
Arvosteluja 2009
Arvosteluja 2010
Arvosteluja 2012
Arvosteluja 2013

Arvosteluja 2011

Uudenvuoden juhlakonsertti
Händel, Bach, Dussek
Julia Lezhneva, sopraano
Alexis Kossenko, huilu
joht. Aapo Häkkinen
Musiikkitalo, Konserttisali, 31.12.2011

Det var ett smart drag av Helsingfors Barockorkester att inmuta sitt revir i Musikhuset. Här hör man hemma och det tycker även publiken, som vid historiens första nyårskonsert fyllde salen till sista plats.
Aapo Häkkinen är en intressant typ, som med minimala yttre åtbörder skapat en spännande sex appeal kring sin ensemble. Till syvende och sist handlar det självfallet om suveränt musicerande, som åtminstone i Finland – eventuellt i Norden – torde sakna sin like.
Händels Uvertyr HWV 342 var den optimala öppningen med fräscht klingande stråkar och oboer plus en kontrafagott som så när nådde taket.
HBO musicerade med all spänst man kan begära och Händels operor är en outtömlig repertoarmässig skattkista för framtida liknande evenemang.

Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet 3.1.2012

---

Vivaldi: Vuodenajat
joht. Riccardo Minasi, viulu
Musiikkitalo, Camerata-sali, 29.11.2011

Jos halusi kuulla vanhaa musiikkia periodisoittimin esitettynä, italialaisen viuluvirtuoosin Riccardo Minasin johtama HeBo tarjosi barokkia parhaimmillaan.
Vuodenajoissa yleisö seurasi lähituntumasta Minasin ja muusikkojen innostunutta vuoropuhelua. Minasi kääntyi eri jousiryhmien puoleen ja laukaisi nopeita reaktioita.
Iloisista ilmeistäkin näki, miten hauskaa soittajien oli heittäytyä musiikin kohinaan.
Kun jousisoittimia soitetaan pehmeäsointisin suolikielin, musiikille syntyy aivan erilainen luonnon- ja ihmisläheinen sointi-ilme.
Vivahdeasteikkokin on eri. Periodisoittimet - puhaltimet mukaan luettuna - pystyvät tekemään kuin luonnostaan puhuvaa ja puhuttelevaa musiikkia, joka vetoaa välittömästi kuulijan tunteisiin.
Niin paljon kuin olen kuullut säihkyviä Vuodenaikoja myös nykyaikaisin soittimin, en ole koskaan ennen aistinut eri vuodenaikojen ilmapiiriä ja agraarielämän toimia yhtä fantastisen elävinä.
Jokainen vuodenaika tuntui saaneen myös oman musiikillisen lämpötilansa: kesällä oli tukahduttavan kuumaa ja myrskyistä, talvella ulkona hytisyttävän kylmää ja takkatulen lämmössä mukavaa.
Tietysti Vuodenaikoja saattoi kuunnella pelkkänä musiikkina ja nauttia esityksen huimasta virtuoosisuudesta, laulavasta herkkyydestä sekä rytmien riemusta. Assosiaatioleikkiä oli kuitenkin vaikea vastustaa, ja kuvailevin tehoin Minasi ja orkesteri suorastaan yllyttivät siihen.

Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat, 2.12.2011

---

Helsingin Barokkiorkesterin debyytti Musiikkitalossa
Haydn, Mozart, Kraus
joht. Erich Höbarth, viulu
Musiikkitalo, Konserttisali, 3.11.2011

Rohkea ote teki Wolfgang Amadeus Mozartin viulukonsertosta nro 3 ainutlaatuisen elämyksen. Periodisoitinten viritys pääsi oikeuteensa, erityisesti G-duuri-konserton adagiossa. Nuotit ovat Höbarthille vain pohja, josta hän luo fantastisen musiikillisen tulkinnan kevein koristeluin ja rytmiikan oivalluksin. Kolme kadenssia kruunasivat muusikon.
Akustiikasta nauttiminen näkyi ja kuului erityisesti Mozartin piskuisessa ilottelussa, Rondossa viululle ja orkesterille nro 2, jossa viulujen stemmat kietoutuivat toisiinsa ohuen seitin lailla.

Annmari Salmela, Helsingin Sanomat, 7.11.2011

---

Bach: Sonaatit viululle ja cembalolle
Erich Höbarth, viulu, Aapo Häkkinen, cembalo
Vanhan musiikin sarjan avauskonsertti
Musiikkitalo, Camerata-sali, 4.10.2011

Helsingfors Barockorkester har med sin outtröttliga idéspruta till konstnärlig ledare, Aapo Häkkinen, i spetsen inte bara genom en flitig turnéverksamhet gjort den finländska äldre musik-odlingen internationellt känd, utan även initierat landets första långsiktigt planerade konsertserie i genren med regelbundet återkommande, månatliga konserter.

Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet, 7.10.2011

---

Teppo Lampela, kontratenori, joht. Aapo Häkkinen
Centro Cultural Santa Clara, Festival de Música Antigua de Sevilla, 13.3.2011

Airosos nórdicos

Con un atractivo programa integrado por un nutrido elenco de compositores nórdicos del siglo XVII, encabezados por Dietrich Buxtehude, se presentó en el FeMÁS una reducción de la Orquesta Barroca de Helsinki; una de las citas claves de esta edición.
Un concierto con el que pudimos disfrutar de partituras de escasa divulgación, centradas en música vocal luterana, seguramente el mismo programa que presentarán esta noche en el Festival de Música Sacra de Madrid.
Bajo dirección del clavecinista Aapo Häkkinen, cuyo solo en la Suite de Christian Ritter fue depurado y virtuoso, el conjunto hizo gala de solvencia y rigor, con una violinista apurada en afinación pero de ágil y expresiva ejecución.
Por su parte, el contratenor exhibió un potente volumen, un timbre hermoso y un amplio registro vocal que le llevó a moverse en una indecisa tesitura. Descubrir piezas como Laudate Dominum omnes gentes de Kaspar Förster o Salve mi Jesu de Franz Tunder, fue toda una delicia.

Juan José Roldán, El Correo de Andalucía, 14.3.2011

---

Copyright Helsingin Barokkiorkesteri 2008