Uutiset

1.11.2017

Oopperaharvinaisuus Kustaa Vaasa Musiikkitaloon

hebo_1920x1080px_2

Helsingin Barokkiorkesteri tuottaa Musiikkitalon Konserttisaliin maaliskuussa 2018 tšekkiläisen Leopold Koželuchin (1747-1818) oopperan Kustaa Vaasa, jota ei ole vielä koskaan esitetty säveltäjän elinajan jälkeen.

Ooppera kertoo Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan taistelusta Tanskan kuningas Kristianin johtamia valloittajia vastaan.

Kansainväliseen esiintyjäkaartiin kuuluvat sopraanot Martina Janková, Helena Juntunen ja Tuuli Lindeberg, mezzosopraano Monica Groop, tenorit Mario Zeffiri ja Niall Chorell, basso Cornelius Uhle, Helsingin kamarikuoro ja Helsingin Barokkiorkesteri. Teoksen johtaa Aapo Häkkinen.

Oopperan ohjaa Ville Sandqvist Erik Söderblomin suunnitteleman ohjauskonseptin pohjalta. Puolinäyttämöllinen toteutus luodaan Konserttisaliin videotekniikkaa sekä puvustus- ja valaistusratkaisuja monipuolisesti hyödyntäen.

Vuonna 2018 tulee kuluneeksi 200 vuotta Koželuchin kuolemasta. Kustaa Vaasan käsikirjoitus on löytynyt Prahan konservatorion kirjastosta ja nuottimateriaali editoitu ensimmäisen kerran tätä produktiota varten.

Kustaa Vaasa aloittaa puolinäyttämöllisten oopperatuotantojen sarjan, jonka Helsingin Barokkiorkesteri tuottaa vuosina 2018-2020 Suomen Kulttuurirahaston sekä Kordelinin säätiön Suuret kulttuurihankkeet -apurahan turvin. Hankkeessa on mukana myös Musiikkitalo, jonka kanssa jo vuonna 2011 aloitettu yhteistyö syvenee nyt residenssiorkesteritoiminnaksi.

Kustaa Vaasan ja orkesterin koko kevätkauden lipunmyynti alkaa keskiviikkona 1. marraskuuta.

23.10.2017

Uusi Bach-levy on ilmestynyt!

bach_levy_vol3

 

Helsingin Barokkiorkesterin levytyssarja Bachin cembalokonsertoista saa jatkoa: levykauppoihin on juuri ilmestynyt sarjan kolmas osa, joka sisältää Bachin konserttoja kahdelle cembalolle. Solisteina levyllä esiintyvät Aapo Häkkinen ja ranskalainen Pierre Hantaï. Levytyssarjan on tuottanut arvostettu saksalainen AEOLUS-yhtiö.

Levy on myynnissä Suomessa mm. Fugan verkkokaupassa.

Levytyssarjan aikaisemmat osat saivat ylistävän vastaanoton.

Bach, vol. 1
Ylitsevuotavaa barokkia
Aapo Häkkiseltä ja Helsingin Barokkiorkesterilta odottaa anteliasta musisointia, mutta J.S. Bachin cembalokonserttojen levytys lyö ylellisyydessään ennätykset. Cembalo on uhkea Hass-kopio.
Soitto ei jakaudu kaavamaisesti soolon ja orkesterin vuorotteluun, vaan alati muuntelevana se on kaikilla tasoilla intensiivistä. Tuttu d-molli-konserttokin saa aivan uuden ilmeen.
Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat, 20.6.2012
VUODEN LEVY 2012

Bach, vol. 2
Häkkinen ruuvaa Bachiaan vieläkin paremmaksi
Aapo Häkkinen on yksi suosikkimuusikoistani – hämmentävä sekoitus analyyttista musiikkinörttiä ja romanttista heittäytyjää. Kapellimestarina Häkkinen on nostanut Helsingin Barokkiorkesterin kansainväliselle huipputasolle – hiljattainen levytys Bachin cembalokonsertoista oli melkein täysosuma. Mutta vasta sarjan toinen levy osuu napakymppiin.
Kare Eskola, YLE Uudet levyt, 20.9.2013

3.8.2017

Helsingin Barokkiorkesteri täyttää 20 vuotta

juhlakuva_2

Juhlakonsertissa Musiikkitalossa on mukana viisi huippusolistia, suurkuoro ja visualisointi.

Helsingin Barokkiorkesteri juhlii 20-vuotista taivaltaan Musiikkitalossa 24. syyskuuta näyttävällä ohjelmalla, jonka punaisena lankana on Schumannin ja Bachin välinen musiikillinen yhteys.

Solistikaartiin kuuluu viisi kansainvälistä tähteä: brittiläinen sopraano Carolyn Sampson, saksalainen kontratenori Benno Scahchtner, saksalainen tenori Werner Güra, brittiläinen basso Jonathan Sells sekä saksalainen basso Cornelius Uhle. Grammy-palkittu Viron filharmonian kamarikuoro huipentaa laulujuhlan.

Konsertin visualisoi orkesterin pitkäaikainen yhteistyökumppani Kristiina Helin, jonka rajoja rikkovat ohjaukset ja visualisoinnit ovat herättäneet huomiota maailmanlaajuisesti. Juhlakonserttiin hän toteuttaa suuren lankainstallaation, joka elää hienovaraisesti musiikin mukana.

Konsertin johtaa itseoikeutetusti orkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen, joka on luotsannut orkesteria jo 14 vuoden ajan.

Orkesteri syntyi 1997 baaripöydän äärellä ideoituna opiskelijaprojektina. Nyt 20 vuotta myöhemmin HeBo kuuluu Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin ammattilaisyhtyeisiin. Orkesteri vierailee arvostetuimmilla areenoilla kotimaassa ja ulkomailla: kuluvana vuonna ohjelmaan kuuluvat mm. kiertueet Euroopassa ja Japanissa. HeBo tuottaa itse konserttisarjoja Helsingissä ja Raumalla sekä kesäfestivaalia Janakkalassa.

10.5.2017

Helsingin Barokkiorkesteri laajalle Euroopan-kiertueelle René Jacobsin johdolla

Jacobs rajattu

Helsingin Barokkiorkesteri tekee toukokuussa historiansa laajimman Euroopan-kiertueen, joka suuntautuu Saksaan, Espanjaan ja Hollantiin. Yhteensä seitsemän konserttia sisältävä kiertue alkaa konsertilla Helsingissä 9. toukokuuta.

Kiertueohjelmassa on Mozartia, Krausia ja Beethovenia. Solistina esiintyy belgialainen sopraano Sophie Karthäuser, joka tekee samalla debyyttinsä Suomessa. Karthäuser kuuluu tämän hetken arvostetuimpiin Mozart-laulajiin.

Kiertueen johtaa vanhan musiikin kentän voimahahmo René Jacobs, joka laajentaa nyt ensimmäistä kertaa ohjelmistoaan Beethovenin sinfonioihin.

Kaikissa kiertueen konserttipaikoissa on tasokas ohjelmistoprofiili. Kohokohtana on Festspielhaus Baden-Baden, jonka 2500-paikkainen konserttisali on Saksan suurin. Kauden muita esiintyjiä HeBo:n rinnalla Festspielhaus Baden-Badenissa ovat mm. Berliinin ja Wienin filharmonikot, Diana Damrau ja Hilary Hahn.

Kiertueohjelma:

9.5. Musiikkitalo, Konserttisali
11.5. Kursaal, San Sebastián
12.5. Teatro Antzokia Principal, Vitoria
14.5. Festspielhaus, Baden-Baden
17.5. De Bijloke, Gent
19.5. Festsaal, Stadttheater Ingolstadt
21.5. Palacio Euskalduna, Bilbao

Joseph Martin Kraus
Sarja oopperasta Dido ja Aeneas, VB 23

Wolfgang Amadé Mozart
Alma grande e nobil core, KV 578
Basta, vincesti, KV 295a
Bella mia fiamma, addio, KV 528

Ludwig van Beethoven
Ah! perfido, op. 65
Sinfonia nro 1 C-duuri, op. 21

Sophie Karthäuser, sopraano
Helsingin Barokkiorkesteri
johtaa René Jacobs

4.1.2017

Syksyn 2017 sarjaliput myynnissä

kevat_kansi

Syyskauden 2017 sarjaliput ovat myynnissä 24.9. asti. Kauden aloittaa kansainvälisen solistikaartin tähdittämä Helsingin Barokkiorkesterin 20-vuotisjuhlakonsertti. Syksyn muita nimiä ovat arkkiluuttua soittava Simone Vallerotonda ja kanadalainen Les Voix humaines -gambakvartetti. Kausi huipentuu tunnelmalliseen joulukonserttiin Vanhassa kirkossa.

Sarjalippuja voi ostaa hintaan 100 € – 117 € Musiikkitalon lipunmyyntipisteen lisäksi muistakin Ticketmasterin myyntipisteistä, ei kuitenkaan verkkokaupasta.

14.9.2016

HeBo valloittaa Aasiaa kolmella kiertueella 2016

Hebo Photo: Marco Borggreve
Hebo Photo: Marco Borggreve

Alkanut syksy on Helsingin Barokkiorkesterin maailmanvalloituksen virstanpylväs: orkesteri on kutsuttu esiintymään lukuisille merkittäville areenoille Etelä-Koreassa, Japanissa ja Kiinassa. Suomalaista periodimusisointia viedään maailmalle kolmella eri kiertueella.

Ensimmäinen debyytti on jo takana: heinä-elokuun vaihteessa HeBo esiintyi Aapo Häkkisen johdolla kolmessa konsertissa Pyeongchangin festivaalilla Etelä-Koreassa. Bach-ohjelman solistina oli Suomessa vuonna 2014 Vanhan musiikin sarjassa debytoinut, Berliinissä komeaa uraa tekevä korealainen sopraano Sunhae Im. Ohjelma kuultiin myös Suomessa BRQ Vantaa -festivaalilla.

Lokakuussa seuraavat konsertti Tokion kuuluisassa Suntory Hallissa ja kaksi konserttia Bandain musiikkijuhlilla Japanissa sekä paluu Etelä-Koreaan – tällä kertaa kaksi konserttia Tongyeongin konserttisalissa. HeBon solistina esiintyy italialainen, Pariisissa työskentelevä barokkiviulisti Johannes Pramsohler. Bach, Händel ja Telemann saavat rinnalleen mm. ”Ruotsin Händelin”, suomalaissukujuurisen Johan Helmich Romanin teoksia.

Joulukuussa suuntana on Kiina, missä HeBo konsertoi mm. Harbinin konserttisalissa, Shanghain Oriental Arts Centerissä ja Tianjinin oopperassa. Ohjelmassa on orkesterin ominta ohjelmistoa – Bachia ja Vivaldia. Solistina esiintyy HeBon vakiovieras, barokkiviulun supertähti Dmitry Sinkovsky.

Joulukuun Kiinan-kiertueen ohjelma kuullaan myös Suomessa Uuden vuoden juhlakonserteissa osana Suomi 100 -juhlavuoden aloitusta. Samalla vuodenvaihteen konsertit käynnistävät kaksikymmentävuotiaan HeBon juhlavuoden 2017!

Liput suosittuihin Uuden vuoden juhlakonsertteihin tulevat myyntiin 26.9.

18.5.2016

Miksi HEBO? Aapo Häkkisen puhe kannatusjäsenille ja valtuuskunnalle 17.5.2016

aapo2hr

Kirjoitan pahassa kevätflunssassa, kun näyttää siltä etten itse pysty puhumaan. Kiitän kannatusjäseniä ja valtuuskuntaa lämpimästi siitä, että autatte Helsingin Barokkiorkesteria sen kulttuurityössä. Tämän työn luonteesta ja sisällöstä haluan jakaa joitakin ajatuksia.

Viimeisten parin vuoden aikana minulle on usein pyritty sovittamaan kulttuuripolitiikan toisinajattelijan manttelia. Totta onkin, että Helsingin Barokkiorkesteri on aktiivisesti pitänyt esillä orkesteri- ja teatterilain akuuttia uudistustarvetta – niin paljon enemmän voisi saada aikaan käytettävissä olevilla julkisilla resursseilla. Uudistusten pullonkaulaksi näyttää muodostuneen perinteisten etujärjestöjen kohtuuttoman suuri sananvalta (vapaalla kentällä ja uusilla taiteenaloilla kun tällaisia järjestöjä ei ole). Kulttuuripoliittiset motiivimme ovat ääretön rakkaus musiikkiin ja 20 vuoden kokemus toiminnasta valtionosuuksien ulkopuolella.

Kuitenkin minun ja Helsingin Barokkiorkesterin varsinainen työ on yksinomaan taiteellista. Orkesterin mission mukaan sen ”ydintehtävä on laadukkaiden konserttien tuottaminen”. Tämähän on kaukana itsestäänselvyydestä aikana, jolloin kulttuurin itseisarvoa ja ulkoisvaikutuksia joudutaan jatkuvasti arvioimaan. Linjamme on yhdellä tapaa konservatiivinen – olen viulisti Patricia Kopatchinskajan kanssa ylpeästi eri mieltä siitä, ettei vanha musiikki tai kauneus olisi relevanttia meidän maailmassamme. Mitä tulee taiteelliseen laatuun, missiomme on radikaalimpi ja liittyy jopa laadun uudelleenmäärittelyyn.

Voi olla, että taiteelliseen umpikujaan ajautunut uusi musiikki saa tulevaisuudessa vielä todellista jalansijaa kulttuurissamme. Tällainen muutos voi kuitenkin tapahtua vain elävästä perinteestä käsin ja vuorovaikutuksessa yleisön ja muusikoiden kesken, jos on tapahtuakseen. Siksi vanha musiikki on musiikkielämämme keskiössä ja ajankohtaisempaa nyt kuin koskaan aikaisemmin. Meidän on asetettava toivomme siihen ja vaalittava sitä kompromissittomasti.

Nikolaus Harnoncourtilta, vertauskuvien mestarilta, muistetaan ehkä erityisesti tämä lause: ”Taide ei ole mikään viihdyttävä lisuke – se on meitä jumalalliseen yhdistävä napanuora, jonka ansiosta olemme ihmisiä; mutta vain niin kauan kuin se on keskeisellä sijalla elämässämme.”

On paljon taidetta, joka on sitä tässä mielessä vain nimellisesti. Viittaus jumalalliseen ei ole yliampuva: uskonnon yksi keskeinen tarkoitus on ollut edistää ihmisten epäitsekkyyttä ja avartaa heidän näköalojaan. Mielikuvituksella ja taiteella on sama tehtävä: asettua toisten asemaan ja sitä kautta muuttaa meitä, tehdä meistä parempia ihmisiä. Tämä edellyttää ymmärrystä ja ymmärrettävyyttä, perinteen muovaamaan kontekstiin pohjaavaa suhdeverkostoa tai käsitteistöä, jollainen arkisen kommunikaation tasolla on puhuttu kieli.

Kun sanoo jotain eri lailla, tulee sanoneeksi jotain muuta. Vaikka nuotit olisivat samat, ei ole yhdentekevää kuka ne soittaa ja miten. Kokemuksesta voin sanoa kuinka kaukana tällainen näkökulma on konservatoriolaitoksen tasapäistämästä klassisen musiikin kulttuurista. Ongelma on kansainvälinen, ja kansainvälinen on myös se kenttä jolla Helsingin Barokkiorkesteri työskentelee.

Nimenomaan käsitteellinen, toista sataa vuotta vanha musiikki ei ole viihdyttävää dekoraatiota. Se on niin määrällisesti kuin laadullisestikin ehtymätön aarreaitta, joka kertoo jotain oleellista ihmisyydestämme ja tarjoaa eväitä sen kehittämiseen – mutta vain niin kauan kuin sille tarjotaan asianmukaiset olosuhteet, ja tehdään intohimoisen pätevää, innoittunutta ja omistautunutta työtä sen eteen.

Mitä vanha musiikki sitten sanoo, ja miksei sitä voi sanoa millä tahansa muulla tavoin?

Mozartin Figaron häät on yksi usein karkeasti väärinymmärretty mestariteos. Kun musiikin pintatason rakenteet ja tekniikat ovat myöhäisemmän ohjelmiston näkökulmasta suoraviivaisia, johtaa tämä paradoksaalisesti siihen ettei detaljitasoon tulla kiinnittäneeksi riittävää huomiota, jolloin musiikin mieli ja merkitys devalvoituvat. Tässä jos missä Mozart levittää suuren peilin kuulijan eteen, peilin josta kuka tahansa voi nähdä itsensä eri elämäntilanteissaan. Kun kreivi lopulta pyytää anteeksi ylimaallisen kauniiden harmonioiden säestyksellä, kuka voisi olla ajattelematta omia sanomatta jääneitä anteeksipyyntöjään – mutta vain, jos harmoniat on todella ylimaallisen kauniisti soitettu ja oikein intonoitu, mikä on käytännössä mahdollista vain niillä soittimilla joille Mozart sävelsi (liian varhaisilla puupuhaltimilla vaikutelma olisi pirullinen, liian myöhäisillä taas arkipäiväinen).

Bach ja muut barokkisäveltäjät käyttivät jatkuvasti aikansa soitinten ominaispiirteitä ei vain kauneuden vaan kaikkien elämän ja mielikuvituksen ilmiöiden kuvaamiseen. Intonaatio on tässäkin yksi keskeinen tekijä: kaikille tonaalisen musiikin säveltäjille dis-g oli aivan erilainen intervalli kuin es-g. Edellinen on karkea dissonanssi, jälkimmäinen levollinen harmonia. Kun molemmat nykyisin soitetaan enemmän tai vähemmän samalla tavoin – ei erityisen kauniisti jos ei rumastikaan – on kyse samasta kuin että alkukielinen runo survaistaan google-kääntäjästä ja luetaan sen sisältöön sopimattomilla tai sattumanvaraisilla äänenpainoilla. Äänenvärin, artikulaation, balanssin ym. suhteen on tilanne sama, kukin omalla tavallaan.

Soittimet eivät kuitenkaan soita, ja myös suurin osa periodisoittimilla musisoivista yhtyeistä tyytyy liian vähään – keskeinen ongelma on, että ajatellaan tai alitajuisesti koetaan musiikin muodostuvan nuoteista eli organisoiduista äänistä, ja niin soitinten kuin soittajienkin olevan pohjimmiltaan teknisiä välikappaleita. Tämä 1920-luvun uusasiallisuuden myötä noussut ajatus vastaa samaa kuin että runoa arvioidaan sen äänneasun perusteella, kirjoittajan ajatusta tai edes sanojen merkitystä ymmärtämättä. Sanat, joita klassisessa musiikissa vastaavat äänet, niistä muodostuvat eleet ja eleistä muodostuvat fraasit, ovat tietenkin vasta lähtökohta taideteoksen ymmärtämiselle ja asianmukaiselle esittämiselle – lähtökohta, jonka myötä usva tulkinnallisten mahdollisuuksien taivaanrannassa vasta alkaa hälvetä ja joka voimaannuttaa esittäjän mielikuvituksen, avaa muusan suun ja nostattaa muusikon Pegasoksen siiville. Inspiraatio pystyy hetkisen nostattamaan ilman viisauttakin, mutta vajain eväin runoratsun selkään kiivennyt putoaa Bellerofonin tavoin ennen pitkää.

Ohjelmiston ja historian tuntemus on viime vuosikymmeninä parantunut, mikä synnyttää uusia kysymyksiä. Miten kohotahdin merkitys muuttui 1750–1850 välillä? Entä vibraton? Mitä artikulaatiokaari tarkoitti Bachille, Mozartille tai Beethovenille? Miten jousenkäyttö on muuttunut 1700- ja 1800-lukujen musiikin edellyttämästä? Entä laulajien äänenmuodostus? Ymmärrämmekö sen murroksen, joka ravisteli koko länsimaista kulttuuria 100 vuotta sitten? Mikä merkitys ensimmäistä maailmansotaa edeltävillä äänitteillä on kulttuurihistorian ymmärryksellemme? Miksei juuri kukaan yritä fraseerata Verdiä, Brahmsia tai Tshaikovskia kuten tiedämme sitä alun perin fraseeratun? Suosikkivieraamme Reinhard Goebel ruoski Helsingin Sanomien haastattelussa vanhan musiikin ammattilaisten ”järkyttävää tietämättömyyttä” – eikä tilanne ole parempi edes tällä perustasolla, kaikkein useimmin esitetyn klassis-romanttisen ohjelmiston parissa. Vallankumous jatkukoon!

14.4.2016

Kristiina Helinin videoinstallaatio visualisoi Huippusolistit-konsertin 10.5.

StillLife

Helsingin Barokkiorkesterin kevätkauden päättävän Huippusolistit-konsertin visualisoi taiteilija Kristiina Helin. Konserttisaliin heijastuu videoinstallaatio, jonka teemana on hidas liike.

Näin Kristiina Helin kertoo teoksensa synnystä:

”Olen hahmotellut kukista ja hedelmistä still life -asetelman 1700–1800 luvun tyylisesti, ja kamera ottaa siitä kuvan joka 40 sekunti. Kuvaan parhaillaan asetelmaa ja tarkoituksena on jatkaa kuvaamista lähes kuukauden verran. Hitaan muutoksen katseleminen on koukuttavaa – joka päivä jännittää mitä nyt on tapahtunut! Haluan videoinstallaatiossa tuoda näkyville ihmisen silmälle näkymättömän liikkeen, tämän hitaan muuttumisen elementin. ”

Kristiina Helin on tutustunut Butoh-tanssiin ja filosofiaan opiskelleessaan sitä Japanissa 25 vuotta sitten. Silmälle näkymätön, kehollisesti vaativa äärihidas bisoku-liike on Butoh-tanssin yksi ilmenemismuoto, joka osoittaa ajattomaan tilaan ajatusten väleissä.
Osana installaatiota Helin käyttää tanssija Helena Romppasta, joka tekee konsertin toisen puoliskon aikana äärihitaan bisoku-liikesarjan, teemana sama elämänvoima ja sen vetäytyminen kuin videossa.

”Bisoku-liikkeessä näkyy selkeästi, kuinka paljon helpompaa on liikkua nopeasti kuin erittäin hitaasti. Äärihidas liike ikään kuin venyttää yhtä hetkeä. Se yrittää tuoda ymmärrettäväksi sen tosiasian, että aikaa ei ole olemassa sellaisena kuin mihin olemme tottuneet, vaan on olemassa vain tämä yksi kokonainen, ääretön ja valtava hetki. ”

StillLIfe

Eikö pelkkä kuulokuva riitä?

Kristiina Helin on aiemmin visualisoinut RSO:n, Avantin ja muiden orkesterien konsertteja mm. Finlandia-talossa, Vanhalla Ylioppilastalolla ja Lissabonin Gulbenkian Foundationissa. Viime marraskuussa hän toteutti Strings-lankainstallaation Helsingin Barokkiorkesterin Huippusolistit-sarjan avauskonserttiin. Mutta miksi yleensä haluamme mielihyvää näköaistillemme, kun konsertissa saamme sitä tarpeeksi jo pelkän kuuloaistin kautta?

”Näyttäisi siltä, että näköaistista on tullut yhä hallitsevampi sitä mukaa kun ihminen on kaupunkilaistunut. Samoin tarinankerronta on siirtynyt kuuloaistista näköaistiin eli televisioon ja screeniin. Kuuloaistin harjoittaminen, kuten kuunnelmien kuunteleminen ja siitä saatu mielihyvä ilman visuaalista elementtiä on vähentynyt, ja usein vaadimme myös silmälle stimulaatiota kuulemisen yhteydessä. Minulla ei ole mielipidettä siitä, tulisiko näin olla tai mikä olisi parasta. Jokainen aisti kokee maailmaa omalla tavallaan.

Työssäni konserttivisualisoijana yritän mahdollisimman hienovaraisesti tarjoilla visuaalista mielihyvää, joka voidaan siis käsittää myös esim. oivaltavuutena tai hengellisenä avautumisena, häiritsemättä jo saavutettua hyvän olon tunnetta. Tämä on äärimmäisen haastavaa, ja työskentelen kuin ohuen langan varassa. Pienikin yksityiskohta saattaa muuttua totaaliseksi ylilyönniksi ja syöstä kuuntelijan ärtymykseen tai suoranaiseen kivun kokemukseen.

Aistimme ovat herkkiä, ja usein koko kehomme reagoi sydämen lyöntitiheyden mukaan. Jos syke on korkea ja ajatusten juoksu kuin ravihevosella, äärimmäisen hidas liike voi olla vaativaa katseltavaa. Myös pelkkä keskittyminen kuuntelemiseen voi olla mahdotonta, kun silmä kuitenkin harhailee salissa. Tällöin aististimulaation lähes huomaamaton vaihtaminen voi olla avain rentoutumiseen. Mielenkiintoinen havaintoni on, että ihminen ei voi aistia kahdella aistilla samanaikaisesti, aivan kuten kahta ajatusta ei voi tapahtua samaa aikaan. Havaintojen vaihteluvälit ovat vain niin lyhyitä että luulemme kokevamme useiden aistien stimulaatiota päällekkäin.

Toivon, että yleisö kokisi teoskokonaisuuden myös muodostamatta mielipidettä ’tästä pidin’ ja ’tästä en’. Hienoa olisi, jos sen sijaan voisi konsertin aikana miettiä hetken vaikka sitä, missä tämä kuulemani tai näkemäni mielihyvä tai ärtymys tuntuu? Tuleeko ääni todellisuudessa ulkopuoleltani, vai olenko minä sen sisällä, koska kykenen kuulemaan sen? Missä tämä tietoisuus joka kuulee, on?”

Huippusolistit-konsertti: Kraus, Schubert

10.5. klo 19 Musiikkitalo, konserttisali
Werner Güra, tenori
Helsingin Barokkiorkesteri
johtaa Aapo Häkkinen
Kristiina Helin, videoinstallaatio ja koreografia (lähtökohtana Moeno Wakmatsun ja Yoko Ashikawan puu-koreografiat)
Helena Romppanen, tanssi
Vincent Bakkum, installaation rakennus

Osta lippuja

4.2.2016

Joyce DiDonato konsertoi Musiikkitalossa 26.11.

diDonatoRajattu

Joyce DiDonato saapuu Musiikkitaloon Il Pomo d’Oro -orkesterin kanssa! Valovoimainen mezzosopraano tulkitsee voimakkaita barokkiaarioita johdattaen kuulijan sodan ja rauhan, dissonanssin ja harmonian teemoihin.

In War & Peace: Harmony Through Music
Monteverdi, Purcell, Händel, Leo, Jommelli

Joyce DiDonato, mezzosopraano
Il Pomo d’Oro -barokkiorkesteri (Italia)
johtaa Maxim Emelyanychev

Osta lippu 25 € – 75 €

25.1.2016

Johannespassio kuullaan Tampereella, Helsingissä ja Turussa 19.-23.3.

Händel, Messias, Vanha kirkko 29.3.2009
Händel, Messias, Vanha kirkko 29.3.2009

Thora Einarsdottir, sopraano
Melis Jaatinen, altto
Markus Francke, tenori
Cornelius Uhle, basso
Key Ensemble
Helsingin Barokkiorkesteri
johtaa Aapo Häkkinen

J.S. Bachin rakastettu, intensiivinen ja dramaattinen pääsiäiskertomus Johannes-passio soi Tampereen Tuomiokirkossa 19.3. ja Helsingin Johanneksenkirkossa 20.3. Esiintymässä on huippukokoonpano, jota tähdittävät kansainväliset solistit selkä palkittu kamarikuoro Key Ensemble.

Konsertin johtaa suomalaisen barokin kultasormi, cembalisti Aapo Häkkinen. Passio kuullaan myös Turun Maariankirkossa 23.3. Teemu Honkasen johtamana ja kotimaisin solistein.

Osta lippu Johannespassioon Tampereen Tuomiokirkkoon
Osta lippu Johannespassioon Helsingin Johanneksenkirkkoon
Osta lippu Johannespassioon Turun Maariankirkkoon

Thora Einarsdottir

Thora Einarsdottir

Ylös

Pysy ajan tasalla

Kannattajaksi

Kannatusjäsenyys

Tilaa uutiskirje